Johdanto
Kysymys: mikä sinusta tulee isona? on meille kaikille tuttu kysymys. Minultakin sitä on varmasti kysytty useampaan kertaan. Isäni ammatti on nuohooja ja muistan kuinka lapsena haaveilin, että kunpa minäkin olisin joskus nuohooja. (minulla on vieläkin kuva tallessa, kun olen pukeutunut pikku 'noki-kolariksi'). Oma poikani Otto haluaa tällä hetkellä poliisiksi ja tyttöni Sirkku hammaslääkäriksi. Olen melko varma, että nämä ensimmäiset ammattitoiveet vaihtuvat vielä toiseksi, kun ikää tulee lisää.
Tahtoo opettajaksi!
Jo ylä-asteella unelma-ammattini alkoi pikku hiljaa muuttua nuohoojasta opettajaksi.
Työelämään tutustumisjaksoilla olin kahteenkin otteeseen työharjoittelussa Piippolan kirkonkylän ala-asteella ja opettajan hommat alkoivat pikku hiljaa kiinnostaa enemmän ja enemmän. Työharjoittelun valvojan antama hyvä palaute sekä kotoa & koulun opolta saamani 'kannustus' näille opettajan haaveilleni lisäsi ns. 'vettä myllyyn'. Valmistuin ylioppilaaksi Pulkkilan lukiosta keväällä -97 ja ensisijaisesti halusin päästä opiskelemaan luokanopettajaksi Oulun Yliopistoon OKL:ään tai vaikkapa Rovaniemelle asti. AMK:n puolelta ensisijaisena toiveena oli Raahen tekun tietotekniikan inssin opinnot.
Pettymys, koska opettajaopinnot eivät toteutuneetkaan.. :(
Ei tullut kutsua valintakokeisiin Oulun yliopistoon, koska pitkän matematiikan osalta yo-kirjoitukset meni 'penkin alle' (abbrobatur). Rovaniemen yliopistoon sain sen sijaan kutsun valintakokeisiin (Jess!). Valintakoekirjaa en saanut Piippolan enkä edes Pulkkilan kirjastoon, vaan piti matkustaa Raaheen asti muutamaksi päiväksi äitini serkun luokse kyläilemään, jotta pystyin päivisin lukemaan kirjastossa tuleviin valintakokeisiin. Samalla tuli käytyä yhdessä tilaisuudessa Raahen Helluntaiseurakunnassa. Kerroin siellä, että olen täällä lukemassa Rovaniemen valintakokeita varten. Muistan vielä elävästi sieltä yhden nuoren miehen sanat jotka menivät kutakuinkin näin "jos Herra tahtoo sinut Raaheen, niin sinä tulet Raaheen ja jos toisaalle(Rovaniemelle), niin sinä menet sinne." Sitten edellisenä iltana ennen valintakokeisiin lähtöä halusin vielä kutsusta tarkistaa mitä papereita / tarvikkeita valintakokeisiin tuli ottaa mukaan..mutta HARMIKSENI huomasin, että koepäivä olisikin ollut JO TÄNÄÄN :( .. joten se siitä opettajanopinnoista sitten.. Minua harmitti syvästi, etten aikaisemmin käynyt mielessäkään tarkistaa kokeen päivämäärää, koska olin lujasti painanut mieleeni ajankohdan, joka osoittautuikin vääräksi. Minua pelotti, että saanko kenties opiskelupaikkaa ollenkaan eli tuleeko kenties välivuosi ..
Nörttiopinnot kutsuvat
Muistan kuin eilisen päivän, kun olin isäni kanssa putsaamassa Pulkkilassa erään rakennuksen ilmastointijärjestelmää ja sain kuulla mahtavan uutisen, että minut on valittu opiskelemaan tietotekniikan insinööriksi OAMK:n Raahen tekniikan yksikköön. Opettajahaaveiden kariutuminen ei enää harmittanut vaan olin tyytyväisenä opiskelijapoikana Raahessa.
(Jumala muuten ihmeellisesti järjesti minulle uskovaisen 'naapurin', jonka kanssa olen yhteyksissä vielä tänäkin päivänä. Olin palaamassa yhdestä tilaisuudesta Helluntaiseurakunnasta ja lähdin pyöräilemän sieltä yhtä matkaa yhden minun ikäiseni pojan kanssa, joka oli myös ollut kokouksessa mukana ja kertoikin, kunka hän on tullut uskoon. Molemmat yllätyimme ihmeellisesti, kun pyöräilimme omiin majapaikkoihimme, että me asummeekin, samalla kadulla, samassa kerrostalossa ja vieläpä samassa rapussa)
Vuoden tekussa opiskeltuani suuntasin vuodeksi armeijan harmaisiin.Tämän jälkeen opiskelin tekussa vielä vajaat kolme vuotta. Ensimmäisen atk-alan työharjoittelun/työkokemuksen sain ollessani 'kesätöissä' Brasiliassa (tämä reissu vahvisti erittäin paljon luottamustani Jumalan valtavaan johdatukseen & huolenpitoon eli tästä kirjoitan blogiini kyllä erillisen jutun).
10 vuotta töitä ATK-alalla (= minun 'kasvatusjakso')
Minua jännitti, kun sitten oli koittamassa ekatyöpäivä Vaasassa eräässä mobiilialan softafirmassa, johon pääsin ohjelmistoharjoittelijaksi maaliskuussa 2001. En pitänyt itseäni hyvänä koodarina/nörttinä, mutta näin sitä vaan päästiin (Jumalan ansiosta) töihin.
Yllätyin postiivisesti että atk-ala on onneksi paljon muutakin kuin koodaamista ja ekat pari vuotta tein lähinnä ohjelmistotestaukseen liittyviä hommia. 2004 elokuussa siirryin Seinäjoelle saman firman palvelukseen ja sain tehtäväkseni olla erään työkaluohjelmiston kouluttajana ja tykkäsin tästä hommasta ja pian olinkin lentokoneessa matkalla Intiaan pitämään viikon koulutusreissua. Inhimillisesti, mua jännitti, mutta koin vahvasti, että Jumalalla on tässäkin reissussa vahvasti 'sormet pelissä'. Ja lyhyesti kerrottuna tutustuin siellä yhteen intialaiseen henkilöön, jonka tapasin sitten kohtuu pian Oulussa jo toistamiseen (ja kuinka ollakkaan järjestyi oiva tilaisuus minun kertoa hänelle omista elämänarvoistani). Vuonna 2006 ylenin projektipäälliköksi ja kolme vuotta olikin todella kiireistä, mutta kasvattavaa aikaa (vaimoni muistaa, että sanoin eräänä kesälauantaina kotona työskennellessäni että ei tämä kiire kestä kuin 2kk ja sitten helpottaa.). Oli haastavaa olla useitakin kertoja työmatkoilla, jotka suuntautuivat kotimaan suurimpien kaupungien lisäksi myös ulkomaille (kuten Puola, Englanti ja USA). Kotona oli vaimo ja pienet lapset (Otto syntyi 2005 ja Sirkku 2007).
'Mopo alkoi karata käsistä' ja perheelleni ei mielestäni jäänyt niin paljo aikaa kuin olisi pitänyt ja aloin tehdä kaikkeni että saisin vaihdettua töitä firman sisällä tai vaihdettua työtä kokonaan toiseen yritykseen. Tässäkin tämä jo-tutuksi-tullut-kaava-toistui .. että vasta kun itse olin yrittänyt kaikkeni ja ääneen sanoen (eräälle ystävälleni) luovutin asian Jumalalle. Työt Seinäjoella loppui yllättäen (yt-neuvottelujen seurauksena) kesällä 2009 ja noin 3 kk:n kotona olemisen (=tärkeä hengähdystauko) jälkeen sain Myyntipäällikön töitä Kauhajoelta (syksyllä 2010). Nämä tehtävät loppui vuoden päästä (koska en saavuttanut myyntitavoitteita) ja näin olin jälleen työnhakijana. Sain projektipäällikön töitä Vaasasta, mutta aikapian aloin huomata, että edelleen perheelleni ja seurakunnan palveluksiin ei tahdo jäädä aikaa (menihän joka päivä 2h pelkkään autossaistumiseen ylipitkien työpäivien lisäksi). Tämä ei siis 'pitemmän päälle' voi jatkua näin. Meille syntyi kolmas lapsi kesäkuussa 2011 ja meitä jännitti jo etukäteen, että mitenkähän selviämme syksyllä, jos minulla edelleen menee ympäripyöreitä päiviä töissä Vaasassa asti eli olisin lähinnä vain yöt kotona ja lastenhoito & kasvatus olisi täysin vaimoni harteilla.
Vihdoin opettajaksi!
Keväällä 2011 laitoin hakupaperit kaikkiin Kurikan (ja lähikuntien) opettajanpaikkoihin.
(Mainittakoon, että olin hakenut opettajanpaikkoja jonkin verran myös jo vuotta aiemminkin ja Seinäjoella työskennellessäni olin hakenut opettajan ammattikorkeakouluun jo parikin kertaa, mutta tuloksetta.)
Sain ensin kaikista hakemistani paikoista kielteiset vastaukset jonka jälkeen luovutin asian, että olokoon sitten eli jatketaan sitten Vaasassa käyntiä. Yllättäen sainkin kesäkuun ihan viimeisinä päivinä työhaastattelukutsun ja pian sen päälle tiedon että minut on valittu erityisopettajan sijaiseksi.
Olen todella nauttinut nykyisistä tehtävistäni opettajana Kurikassa. Ja olen enemmän kuin iloinen, että saan jatkaa opettajan tehtävissä täällä Kurikassa myös syksystä 2012 alkaen.
Lopuksi
Tämän kirjoituksen tarkoituksenani on rohkaista sinuakin olemaan luja ja rohkea ja sinnikkäästi odottamaan unelmasi toteuttamista. Olen varma, että Jumalalla on sinulle varattuna unelma-tehtävä / ammatti mikä on juuri sinulle tehty! Ajallaan kaikki järjestyy: "Jeesus tietää sun tunteet, Jeesus tietää sun haaveet, tarkka aika ja paikka on sinulla vaikka itse heitin jo toiveet".
